Lissabon - päivä 2: Vähän porua, paljon villoja

Vaikka olen ehkä jäävi, kommentoin Jarin eilistä postausta toteamalla, etteivät palvelun maksullisuus ja heikko palvelu ole synonyymejä.

No, pakko silti myöntää: "Hansan" tarjonta ylitti odotukset. Vastaavasti maksullisten palvelukonseptien yksi haaste on niiden tarjonta: saako asiakas palvelua oikeaan aikaan, oikeassa paikassa ja sopivaan hintaan - vai ei ollenkaan.

Toiseksi matkapäiväksi (maanantaiksi) oli ennustettu sateista ja taivas näyttikin melko pilviseltä. Niinpä päätimme käyttää päivän ostosten tekoon paikallisessa Colombon kauppakeskuksessa. Museotkin kun ovat yleensä maanantaisin suljettuina.

Lähin metroasema on noin 100 metrin päässä majapaikastamme, joten tuskin vaikea arvata, mitä valitsimme kulkuvälineeksi - tai oikeastaan käytännössä valitsimme sellaisen kauppakeskuksen, johon pääsimme kätevästi metrolla.

Täkäläiset metron kertaliput ovat nykyisin pahvisia "magneettikortteja", joita voi ostaa automaatista, ladata uudestaan useammankin kerran, ja joita metroasemien porttien lukulaitteet pystyvät lukemaan jopa lompakon läpi. Kätevää. Kortti maksaa 50 senttiä, yhden vyöhykkeen kertalippu 85 senttiä. Päivälippu tekisi 3,75 €, mutta sellaista emme vielä hankkineet, vaan ensin selvitämme mahdollisuuden hankkia viikkolippuja.

Koska olimme nukkuneet niin pitkään, ettei hotellissa ollut enää aamupalaa tarjolla, ensimmäinen ostoksemme oli "brunssi" eli käytännössä lounas: lihaisa jauhelihapihvi, muna, riisiä, salaattia, ruokajuoma ja jälkiruoka. Hinta oli edullinen: 4,50 €. Kauppakeskuksessa on runsaasti erilaisia ravintoloita ja kilpailu asiakkaista ilmeisen kovaa.

Herkuttelimme hieman myöhemmin vielä jäätelöllä: täkäläisistä valikoimista löytyi makuna myös tumma madagaskarilainen suklaa - nam.

Käytimme runsaasti aikaa elektroniikkapuodeissa, mutta mitään ei tarttunut mukaan. Helsingin valikoimia ja hintatasoa voisi kutsua kilpailukykyiseksi. Villaneuleita tarttui kyllä mukaan useampikin; niiden valikoimat ovat täällä hyviä ja tarjoukset houkuttelevat ostamaan yhden sijaan kaksi, tai jopa neljä...

Ruokakaupasta hankimme vettä ja kuitupitoisia keksejä, sekä paikallisesta "anttilasta" vedenkeittimen, koska sellaista ei hotellihuoneessamme ollut, eivätkä vanhat matkailjat muistaneet ottaa mukaan uppokuumenninta.

Kaiken kaikkiaan koko kauppakeskus oli positiivinen yllätys: tyylillisesti mainio yhdistelmä historiallista eleganssia (vrt. klassismi ja komeat teräsrakenteet) sekä lähes futuristista modernismia videoscreeneineen. Hauskana bonuksena olivat istuskeluryhmät ja penkit voipuneille shoppailijoille (tai heidän kumppaneilleen). Ainut selvä kehityskohde on opasteet: ne voisivat olla selkeämpiä, niitä voisi olla enemmän ja muillakin kielillä kuin portugaliksi.
Viihtyisyyttä lisäsivät mm. viherkasvit ja tilojen väljyys ja korkeus, jonka ansiosta raitista ilmaa riitti eikä tullut ahtauden tuntua. Toisaalta tilat oli sopivasti eroteltu toisistaan niin, ettei syntynyt myöskään messukeskusmaista vaikutelmaa.