Neljäntenä matkapäivänä suuntasimme Lissabonin kasvitieteelliseen puutarhaan. Sisäänpääsy oli maksullinen (1,50 € per nenä); kuitissa luki UNIVERSIDADE DE LISBOA, MUSEUS DA POLITÉCNICA, Jardim Botanico. Jos on yliopistoja, joissa tekniset tieteet ovat samassa osastossa luonnontieteiden kanssa, Lissabonin yliopistossa on ehkä sitten päinvastoin, mikäli kassakuittiin on uskominen.
Puutarhanhoito ei taida olla teekkareiden keskuudessa kovin arvostettua - näin voisi päätellä puiston rappeutuneesta tilasta. Tiedä sitten, onko kyse enemmän yliopiston resurssien vai kiinnostuksen puutteesta, vai eikö vain ambitioiden taso ole samanlainen kuin muualla maailmassa.
Etsivä toki löysi kiinnostavia kasveja sekä saattoi mielessään kuvitella puiston viihtyisäksi mahdollisten vuotuisten siivoustalkoiden jälkeen. Yleiseksi vaikutelmaksi jäi kuitenkin puisto, jonka ylläpitäjillä ei ole passiota puutarhanhoitoon.
Sisäänkäyntiä lähimpänä kävijöitä tervehti valtava fiikus, jonka juurakoiden ali kulki polku. Korkeutta kasvilla oli hyvinkin kerrostalon verran. Infotaulut nostivat sen lisäksi merkittävinä yksilöinä esiin lähistöllä olleen magnolian sekä kingo-puun.
Valtavien puiden lähistöltä löysimme hieman ruohikoituneen yrttitarhan, josta tunnistimme mm. rosmariinin ja laventelin. Joulutähtikin kukki komeana pensaana.
Tarhan yläosan komistuksena ollut suihkulähde oli siivoamaton ja epäilemättä tieteellisesti arvokkaiden vesiheinien kasvatusalusta.Aluetta reunustaneelta muurilta bongasimme kolme sisiliskoa. Perhostarhasta emme bonganneet yhtään lentävää perhosta, mutta kylläkin pari nukkuvaa yksilöä, toukkia sekä koteloita.
Puiston alemmasssa osassa oli runsaasti erilaisia palmuja, isoja pinjojen sukuisia puita ja vaahteroita jos jonkinlaisia. Bambut muodostivat pöheikön, jonka läpi kulki oikeastaan melko viehättävä polku. Keväisin ja kesäisin puisto saattaa kyllä olla lukuisine polkuineen ja penkkeineen suosittu.
Lukuisia kasvitieteellisiä puutarhoja nähneelle mielenkiintoisin erikoisuus oli kyllä kaktus- ja mehikasveille omistettu nurkkaus. Näistä eräs teräväkärkinen yksilö pisti hieman liian leveästi liikkunatta valokuvaajaa. Näihin puskiin ei kannata kaatua.
Puiston repsahtaneesta tilasta huolimatta iltapäivä oli mukava ja ilta-aurinko värjäsi kauniisti niin puiston puita kuin taivaan ja Lissabonin kaupunginkin.
Kävelimme Raton kaupunginosan läpi Amoreirasiin, jossa haukkasimme täyteläiset kasviskeitot sekä kävimme paikallisessa marketissa. Kun vielä kävelimme takaisin hotellille, näytti askelmittari päivän saldoksi hieman alle 10 000 askelta. Yllättävän vähän..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti