Lissabon - päivä 3: Luostarin räyhää "Iisakinkirkossa"

Siis toissapäivänä. Tässä on ollut pieni ajankäytöllinen paussi matkapäiväkirjan päivittämisessä, mutta tässä mennään taas... :-)

Kävimme vyöryttämässä yhden Lissabonin näyttävimmistä kivikasoista eli Hieronymuksen luostarin (Mosteiro dos Jerónimos) Belémissä. "Kivikasa" lienee ihan oikeutettu epiteetti, sillä luostarin kirkon penkkejä ja kuoripulpetteja lukuun ottamatta pytingissä ei kovin paljon muuta ole kuin kalkkikiveä.

Sitä sitten onkin käytetty uskomattoman taidokkaasti.

Luostari on rakennettu samalle paikalle, jossa sijaitsivat Henrik Purjehtijan noin vuonna 1450 perustaman Ermida do Restelo -veljeskunnan tilat. Nykyisten rakennelmien rakennustyöt alkoivat vuonna 1502 Manuel I:n määräyksestä (jo ennen tämän valtaistuimelle nousua) ja kestivät 50 vuotta. Luostarista tuli kotipaikka maahan rantautuneelle hieronymiittimunkkiveljeskunnalle.

Kuten monien muidenkin entisaikain rakennushankkeiden kohdalla, eihän tuo 50 vuotta lopulta riittänyt mihinkään, vaan luostaria on laajennettu, täydennetty, muuteltu ja lopulta korjailtukin satojen vuosien ajan. Kuin Iisakinkirkkoa konsanaan.

Luostarin oli määrä tarjota hengellisiä palveluja merenkulkijoille ja toimia myös hallitsijoiden tukena.

Vuosisatojen saatossa luostari on toiminut paikallisen tieteen, kulttuurin ja sivistyksen tyyssijana. Munkeilla, joilta oli kielletty ruumiillisen tai ansiotyön tekeminen, oli kosolti aikaa istuskella nenä kiinni kirjoissa ja pohdiskella maailman menoa.

Vuonna 1833 rakennus jäi tyhjilleen, kun kaikki Portugalin uskonnolliset veljeskunnat lakkautettiin, ja alkoi nopeasti rapistua.

Laajojen (ja edelleenkin jatkuvien) entisöintitöiden jälkeen luostari liitettiin 1983 UNESCON maailmanperintökohteiden listalle. Vuonna 2007 tiloissa allekirjoitettiin EU-maiden välinen ns. Lissabonin sopimus.

Vierailumme aikana toisessa kerroksessa oli menossa jonkinlainen historiallinen näytelmä tai kuvaelma. Ilmeisesti lähinnä lapsikatsojille suunnattu päätellen pitkin pihaa ja kiviseiniä raikaavasta mekastuksesta. Luostarin rauhasta ei ollut paljon tietoakaan.

Tiloissa on myös esillä paikallista, Portugalin ja maailmanhistoriaa läpiluotaava pysyvä näyttely.

Luostarin kirkko, tai paremminkin katedraali, on edelleenkin aktiivisessa käytössä. Myös arkeologinen museo ja osa Lissabonin merimuseosta sijaitsevat luostarin entisissä tiloissa.