Lissabon – päivä 6: Antiturismin Setúbal

Perjantaina tarkoituksenamme oli käydä kiertämässä Lissabonista reilun puolen tunnin bussimatkan päässä olevan Setúbalin rannikkokaupungin historiallisia kohteita. Koska matkaoppaiden kuvaukset ja tietosisältö olivat parhaimmillaankin pinnallisia ja osittain vanhentuneita, ajattelimme turvautua paikallisen turisti-infon apuun – onhan Setúbal yksi seudun merkittävimmistä matkailukaupungeista.

Oppaiden ja nettilähteiden mukaan alueella on jokunenkin vanha linnoitus ja antiikinaikaiset rauniot, mutta selkeää tietoa siitä, miten niihin pääsisi, ei tahdo löytyä. Samoin Setúbalin niemellä on koko joukko maineikkaita viinitiloja ja -firmoja, joihin olisi periaatteessa ollut mahdollista päästä käymään. Tästäkään ei ollut tarjolla kuin varsin ylimalkaisia tiedonmurusia.

Läksimme siis aamupäivästä matkaan. Ensin metrolla Cais do Sodrén lauttasatamaan, sieltä epämääräisen oloisella, ruosteisella autolautantekeleellä Tejon yli Cacilhasiin ja edelleen paikallisbussilla Setúbaliin.

Reittivalintaamme vaikutti osaltaan se, että joen yli kulkeva lauttatrafiikki on hyvin keskeinen osa lissabonilaisten elämänmenoa ja halusimme kokea tuonkin matkustustavan jossakin välissä. Lisäksi halusimme vilkaista kaupungin "vastarannan" puoltakin.

Eri liikennevaihtoehtojen hintaerot ovat niin mitättömiä – ja matkustaminen seudulla ylipäätään niin halpaa – ettei ole mitään syytä ryhtyä karsimaan jotakin reittivaihtoehtoa pois pelkästään rahan takia. Lisäksi matkustaminen pahvisilla rfid-matkakorteilla on helppoa, kunhan ensin pääsee yhteisymmärrykseen niitä lataavien automaattien kanssa. Esimerkiksi paikallisjunien lippuautomaatit ovat koulukirjaesimerkki siitä, miten palveluautomaatin käyttöliittymää ja toimintalogiikkaa EI pidä tehdä...

No, joka tapauksessa, pääsimme perille Setúbaliin ilman kommelluksia.

Tehtävä 1: Etsi turisti-info. Karttojen ja oppaiden perusteella, ja pienen arvonnan jälkeen, tiesimme jokseenkin tarkasti, mihin suuntaan meidän piti lähteä kävelemään linja-autoasemalta päästäksemme info-toimistolle. Ei muuta kuin töppöstä töppösen eteen.

Matkaa ei ollut montaakaan sataa metriä ja saavuimme liikekiinteistön kohdalle, jonka seinässä komeili lihavan maatiaiskollin kokoisin kirjaimin: "TURISMO". Jesssss!

Ovi lukossa. Ison lasi-ikkunan läpi kuultava näkymä kuin kasapanoksen jäljiltä. Ikkunoissa laput – toimisto suljettu remontin vuoksi ja karttaprintti, joka opasti turisti-infon uusiin tiloihin noin parin kilometrin päähän kaupungin keskustan toiselle laidalle. Ei kuulosta kovin houkuttelevalta.

Ihmettelyä, pään raapimista ja kartan tutkimista. Hetkinen, tuossahan on toinenkin info ihan suht' lähellä, melkein keskellä vanhaa keskustaa.

Tehtävä 2: Etsi korvaava info-piste. Kartan mukaan seuraavalle etapille pääsisi melko helposti läheisten pikkukatujen läpi oikaisemalla. Kartta oli oikeassa. Info-piste löytyi.

Ovi lukossa. Sisällä pimeää eikä ristin sielua mailla eikä halmeilla. Ovessa roikkuvan aikataulukyltin mukaan paikan piti oleman auki. V-käyrä alkoi uhkaavasti osoittaa noususuuntaan kääntymisen merkkejä.

Tehtävä 3: Aikalisä. Päätimme mennä syömään, pohtia tilannetta ja tulla tovin kuluttua uudestaan tarkistamaan infon palveluvalmiuden.

Palasimme vanhan keskustan keskusaukiolle ja menimme paikalliseen ravitsemusliikkeeseen. Kanasalaatti maistui hyvältä.

Tehtävä 4: Uusi yritys. Palasimme takaisin info-pisteen oven taakse. Mikään ei ollut muuttunut. Onnistuimme hillitsemään uhkaavan kiehahduksen. Selvä homma, lähdetään tutkimaan kaupunkia.

Tehtävä 5: Turistikierros kaupungilla. Setúbal on kohtalaisen viihtyisän oloinen pikkukaupunki. Siis niissä osissa vanhaa kaupunkia, jotka on pidetty hyvässä kunnossa. Kaupungissa on jotain hieman samantuntuista kuin Cascaisissa, mutta keskimäärin se on kuitenkin jotenkin rähjäisemmän oloinen.

Setúbalissa sijaitsee 1400-luvulta peräisin oleva kirkko, jonka arkkitehti tuli myöhemmin tunnetuksi Hieronymuksen luostarin kirkon suunnittelijana. Tuo luostarin toimeksianto tuli itse asiassa juuri tämän nimenomaisen kirkon perusteella.

Kirkko on yleisilmeeltään melko vaatimattoman oloinen, mutta sen rakenteiden kivityöt ovat uskomattoman hienoja. Esimerkkinä voisi mainita kirkkosalin pylväiden itseään kiertävät neloispilarit. Myös seinien isot azulejo-kaakelimaalaukset ovat hienoa katsottavaa.

Kirkon ja sen yhteydessä olevan luostarimuseon jälkeen kävimme paikallisessa kahvilassa haukkaamassa maukkaat, makeat croissantit ja hörppäämässä kupilliset sitruunateetä. Paussin jälkeen päätimme vielä lähteä etsimään kaupungin turisti-infon uutta toimistoa...

Tehtävä 6: Patikoi uudelle toimistolle. Turisti-infon uutta toimistoa ei ollut millään muotoa vaikea löytää. Sinne oli jopa järjestetty opastekylttejä pitkin kaupunkia. Matkaa vain kertyi tarpeettoman paljon.

Uusi toimisto oli helppo havaita ja tunnistaa paitsi opastekylteistä, myös seinällä roikkuvista isoista lakanoista, jotka julistivat matkailupalveluja. Kaikki hyvin ja hienosti muuten, mutta...

Toimisto oli visusti rakennustyömaan suoja-aidan sisäpuolella, kiinni ja lukittuna. Yksi lakanoista julisti ilosanomaa: "Tähän avataan uusi matkailupalvelupiste..."

Joskus...hamassa...tulevaisuudessa!

Tässä vaiheessa koko tilanne alkoi jo tuntua niin absurdilta, ettemme enää jaksaneet edes suuttua. Lähinnä vain ihmettelimme, kumpi olisi paremmin paikallaan – epätoivoinen itku vai räkäinen, mielipuolinen nauru.

Kuka valopää järjen jättiläinen saa päähänsä – kaupungissa, joka on alueella merkittävä matkailukohde – pistää turisti-infon kiinni ja päreiksi, ja opastaa matkailijat uuteen toimipisteeseen, jota ei ole olemassa?

Hohhoijaa...!

Tässä vaiheessa totesimme info-pisteen metsästykseen palaneen sen verran aikaa, ettemme enää ehtisi varsinaisiin, suunnittelemiimme käyntikohteisiin. Päätimme siis lähteä hissukseen takaisin linja-autoasemalle.

Tehtävä 7: Käy vielä tarkistamassa keskustan info-piste. Päätimme paluureitillä poiketa vielä keskustassa olleen infon kautta. Ihan vain tarkistaaksemme, olisiko se edelleenkin kiinni.

Suunnaton yllätys ja hämmästys! Ovi oli auki, ja sisällä oli jopa henkilökuntaakin (1). Eikä kello ollut vielä kuin puolisen tuntia ennen kylttiin merkittyä sulkemisaikaa! VAU!

No, kysyvähän ei tieltä eksy. Sisälle siis menimme. Paikalla olleelta noin kolmikymppiseltä, sinänsä ystävälliseltä häiskältä saimme jonkinlaisen kartantekeleen, johon hän merkitsi pari viinifirmaa. Valitettavasti kartan ja sen esiteosan tiedot kuulemma olivat vanhentuneet (!).

Muito obrigado – tämä mahtava tietopaketti ei käytännössä sisältänyt mitään sellaista, mitä emme jo olleet onnistuneet raapimaan kasaan muista tietolähteistä.

Tehtävä 8: Takaisin hotellille. Lampsimme siis, kohtalaisen kypsinä, takaisin bussiterminaaliin ja lunastimme liput ensimmäisenä Lissaboniin lähtevään pikavuoroon.

Bussi hurautti nopeasti ja mukavasti moottoritietä pitkin Almadaan ja sieltä Ponte 25° de Abrilin (huhtikuun 25:nnen päivän silta) yli Lissaboniin ja Praça de Espanhalle. Auringonlasku värjäsi sataman ja kaupungin hienosti, joten aivan hukkaan reissu ei mennyt. Loppumatka taittui metrolla ilman sen kummempia kiemuroita.

Loppuiltaa hotellilla lohdutti lähikadunkulman kärrystä ostettu paperitötteröllinen paahdettuja kastanjoita.